Pe 2.9.2005, Kumpula N
KäPa/PuLe – Vesa 2-1; Jonni
Kokoonpano: Jude; Mikko, Pekka, Atte, Jykä; Aapeli (Janne ~60min), Iiskola (ua ~55min), Mika (Jani ~60min), Kimi; Jonni (Viitis ~65min), Matti
Nelosen tärkeä kärkikamppailu KäPa/PuLe – Vesa alkoi suotuisissa merkeissä, kun ottelu siirrettiin hiekalta nurmelle. Liekö johtunut alustasta vai mistä, mutta molemmat joukkueet yltyivät hyvään peliin. Valitettavasti tuomari ei todellakaan ollut tilanteen tasalla, vaan käsittämättömät vihellykset seurasivat toisiaan.
Ekalla minuutilla Aapeli käänsi päätyrajalta roikun keskelle ja Matti työnnettiin selästä nurin. Avustava erotuomari liputti rankkarin merkiksi, mutta keskikentällä seisonut tuomari ei ilmeisesti apua tarvinnut, vaan pitkähkön miettimistauon jälkeen päätti jatkaa peliä erotuomarin pallolla! Eikä hän suotta jäänyt odottelemaan, että Vesan kavereista olisi kukaan ehtinyt siihen osallistumaan, vaan heitti pallon suoraan PuLen kaverin jalkaan. Näinhän se kai on opetettukin…
Välillä päästiin taas pelaamaankin ja molemmat joukkueet pyörittivät palloa mukavasti nurmea pitkin. PuLe siirtyi hieman yllättäen johtoon noin vartin kohdalla, kun keskikentän vanttera voimapesä pääsi kenenkään estelemättä kakkospalloon ja tykitti kahdesta kympistä takatolpan kautta sisään. Läpi pelin kaverin vedot olivat sen verran laadukkaita, että on tullut pelattua jossain vähän paremmassakin sarjassa.
Maalin jälkeen Vesa sai hyvän otteen ja vyörytti peliä kohti PuLen maalia. Kertaalleen Mikan kuti osui lähes maaliviivalla omaan mieheen ja maali jäi syntymättä. Puolen tunnin kieppeillä yritys lopulta palkittiin, kun Kimin keskitys muutti Jonnin päästä suuntaa, osui PuLen pakkiin ja putosi takaisin Jonnin jalkoihin, joka siirsi tarkalla sijoituksella pallon takapesään.
Vesa painoi tasoituksen jälkeenkin. PuLe tosin osui kertaalleen yläristikkoon saatuaan vaparin aivan kuudentoista rajalta. Tämän jälkeen astui parrasvaloihin jälleen pillipiiparimme, joka oli jo ehtinyt antaa Iiskolalle helpohkon varoituksen. Matti pelattiin kauniisti yksin läpi ja hän siirsi pallon ohi alueen ulkopuolelle vastaan tulleen molarin. Mokke ei kuitenkaan halunnut antaa Matin laittaa palloa tyhjään maaliin vaan taklasi tämän jenkkifutistyyliin maahan. Dumari vihelsi rikkeen, mutta Vesalaisten ja totuuden nimissä varmasti kaikkien muidenkin ällistykseksi taskusta nousi pelkkä keltainen kortti. Pakko sanoa, että en ole varmaan eläissäni nähnyt selvempää punaisen paikkaa.
Piipari sen sijaan oli sitä mieltä, että maalivahdin alapuolella olisi ollut vielä joku PuLen pelaaja. No, näinhän asia ei ollut, eikä hän edes suotta vaivautunut varmistamaan asiaa avustavalta, joka selkeästi ilmaisi, että mokke oli alin pelaaja. Kaiken lisäksi ainakin palloliiton sääntöjen mukaan punainen kortti tulee tuomita rikkeestä, joka estää ilmeisen maalipaikan synnyn (riippumatta siis siitä onko kyse alimmasta pelaajasta vai ei). Jos tyhjään maaliin sijoittaminen pilkun tuntumasta ei ole ilmeinen maalipaikka niin en tiedä, mikä on!
Kruunuksi vielä muurissa ollut PuLen pelaaja pysäytti seuranneen vaparin olkapään korkeudella olleella käsivarrellaan. Rankkarin sijaan peli luonnollisesti sai jatkua. Puoliajalle mentiin tasalukemissa, vaikka Vesa lievästi hallitsikin peliä. PuLen harvemmat hyökkäykset olivat kuitenkin vaarallisia ja kertaalleen pallo kävi vielä Vesan tolpassa. Toinen puoliaika alkoi Vesan merkeissä, mutta piipari laittoi Ilen pihalle suoralla punaisella hänen hypättyään pallontavoittelutilanteessa maalivahtia päin. Keltaisen kortin olisi ehkä vielä voinut ymmärtää, mutta ei todellakaan suoraa punaista. Lopputulos olisi tietysti ollut tämän matsin osalta sama, mutta nyt bonuksena tuli kahden ottelun pelikielto…
Ulosajon jälkeen ote siirtyi täysin PuLelle, joka sai aikaan useita huippupaikkoja, mutta Juden pelastukset, tolpat ja uhrautuva puolustuspeli pitivät lukemat tasoissa. Lopulta viitisen minuuttia ennen loppua PuLen kaveri pelattiin seinällä keskeltä puolittain läpi ja veto painui vastustamattomasti maaliin. Vesa yritti vielä epätoivoisesti tasoittaa, mutta ei siinä onnistunut. Eikä valitettavasti ollut edes kovin lähellä.
Katkera tappio, kun ottaa huomioon, että peli oli hyvin Vesan hallussa toisen puoliajan alussa ja johtomaali tuntui olevan ajan kysymys. Ulosajo kuitenkin muutti tilanteen täysin, eikä Vesa saanut puolustettua edes yhtä pistettä. Voi vain kuvitella, miten olisi käynyt, jos keltapaitainen hiihtäjä olisi toiminut oikein ja laittanut PuLen kopparin puolen tunnin jälkeen suihkun puolelle.
Kenttäpelaaja maaliin ja 60 minuuttia vajaalla olisi antanut aseet aika tukevasti Vesan käsiin…
Valmennusjohdon jakamat tähdet:
Kaikki kuusi tähteä taisi mennä ottelun ”tuomarille”…