Keskiviikko 23.05.2007, Pallokenttä 7
PP FC – Vesa 0-1; Mika
Kokoonpano: Jude, Mikko, Opa (Markku 45min), Atte, Jürgen, Matti, Peltsi (Markus ~65min), Jonni
(Esku ~75min), Valttu, Mika, Hämi
Ehkä vihelsin, ehkä en…
Pienten kenttäsekaannusten jälkeen saatiin Pallokenttä 7:lla käyntiin tiukka nelosen vääntö PalloPoikien ja Vesan välillä. Lähes paikallispeli tunnelmaa nosti entisestään se seikka, että ainakin yksi PP:n kundi kävi talvella potkimassa ja haistelemassa tunnelmaa Vesan treeneissä.
Heti pelin alusta kävi selväksi, että keskikentällä ei tässä pelissä tultaisi juuri lyhytsyöttöpeliä harrastamaan. Kenttä on niin ahdas, että tilaa ja aikaa ei yksinkertaisesti kummallakaan joukkueella siihen juuri ollut. Alakerrassa Vesa sen sijaan kierrätti palloa paikoitellen ihan mukavastikin, vaikka lopputuloksena olikin aina sama pitkä pallo vastustajien kenttäpuoliskolle. Alkuperäinen kutoskenttä olisikin ehkä sopinut tähän peliin Vesalle paremmin, kun kerran yritystä maatapitkin pelaamiseen kuitenkin oli.
Ei sen puoleen, PalloPoikien puolustus vaikutti sen verran haavoittuvaiselta, että pitkillä palloillakin tulosta olisi voinut tulla. Valitettavasti lähes poikkeuksetta hyökkäyspäässä viimeiset kosketukset ja keskitykset jättivät toivomisen varaa. Niinpä kunnon paikkoja ei oikein saatu luotua, vaikka mahdollisuuksia olisikin ollut.
Vastaavasti oma pää piti kohtalaisen hyvin, vaikka Jude pariin otteeseen joutuikin venymään tärkeään torjuntaan. Erityisesti vastustajan puskun hieno venytys etukulmasta kohahdutti kentän laidalle vaeltaneita kannattajalaumoja.
Puoliajan lopussa Vesa pääsi vihdoin iskemään ensimmäisen naulan vastustajan arkkuun. Asialla oli pikkuhiljaa entisenlaiseen maalivireeseen vertyvä Mika “Taskuvaras” Tunninen, joka teki jo tässä vaiheessa kauden erikoisimman maalin. Hämi vaelteli paitsioasemassa, kun pallo ajautui PP:n kenttäpuoliskolle.
Hämpypä ei kuitenkaan tarkoituksella osallistunut peliin, joten tuomari ei aivan oikein viheltänyt paitsiota, eikä sitä avustavakaan edes liputtanut. Jostain syystä PP:n kaveri kuitenkin ajatteli, että tokihan tässä nyt paitsio täytyy olla kyseessä, kun vastustaja kerran oli linjan takana. Vapariahan hän siinä sitten ajatteli alkaa vetämään, eikä tuomarin erittäin vaikeaselkoinen “Pallo on pelissä” -huutokaan selvittänyt tilannetta riittävästi. No, rasvattua salamaakin nopeammin paikalla oli Mika, joka ei epäröinyt vaan nappasi pallon hölmistyneen kaverin jaloista ja laukoi sen pilkun tuntumasta alakulmaan ohi vastaan rynnineen kopparin.
Tästä taidonnäytteestä eivät kaikki PP:n kundit oikein tykänneet, mutta aika vaikeahan siinä oli alkaa kunnolla protestoimaankaan, kun tuomari oli vielä erikseen yrittänyt alakerran kaveria huudoillaan neuvoa. Johtuiko sitten tuosta tapahtumasta vai heikosta alkukaudesta, mutta joka tapauksessa toiselle puoliajalle tuli sisuuntunut vastustaja. Heti alusta asti heillä oli käytännössä neljä hyökkääjää ja painetta iskettiin Vesan päätyyn pitkillä palloilla. Tällä kapealla ja lyhyellä kentällä taktiikka toimikin mainiosti ja painopiste siirtyi täysin Vesan päätyyn. Huippuvaarallisia tilanteita ei onneksi kuitenkaan syntynyt, vaan Jude ja puolustuslinja selvittivät tilanteet kunnialla. Tauolla loukkaantuneen Opan tilalle sisään tullut Markkukin pelasi kuin vanha tekijä, vaikka ei varmaan ollut moniakaan kavereista nähnyt kertaakaan aiemmin!
Oma hyökkäyspeli Vesalla oli sen sijaan toisella jaksolla täysin kateissa. Pallo poltteli jaloissa, eikä potentiaalisia ylivoimahyökkäyksiä oikein pystytty hyödyntämään, kun yritettiin liian hätäisiä ratkaisuja. Pari kymmentä minuuttia ennen loppua kentälle päässyt debytantti Markus toi kuitenkin huimasti rauhallisuutta keskikentän pallolliseen peliin ja vähän aikaa homma toimi taas hienosti.
Lopussa PP kuitenkin painoi taas päälle höyryjyrän lailla tasoitusmaalia hakiessaan. Aivan viime sekunneilla heille siunaantuikin loistava paikka tasoittaa. Liukas vaihtomies pääsi laidasta ensin Jykän ja sitten Aten ohi ja käänsi hyvän syötön pilkulle takamiehelle. Tyhjä maali odotti jo edessä, mutta Vesan onneksi kolmen ja puolen metrin päästä kuului tuttu kaikille kolina, kun Kirkkoharjan teleskooppijalka aukeni täyteen pituuteensa ja ilmestyi pallon tielle ohjaten sen tolppaan.
Tärkeät kolme pistettä siis tuli, vaikka välillä oltiinkin vaikeuksissa, kun vastustaja nosti rohkeasti lisää voimaa hyökkäyksiin. Toisaalta vähän huolellisemmalla vastahyökkäyspelillä matsi olisi voitu ratkaista jo hyvissä ajoin toisella puoliajalla, kun tilaa alkoi hyökkäyspäässä löytymään, eikä loppujännitystä olisi samalla tavalla edes syntynyt.
Plussat
+ Oma pää taas puhtaana
+ Mika hereillä maalitilanteessa
+ Alakerran kierrätyksessä välillä peräti jotain ideaakin
+ Voitto kapeammalla materiaalilla ja vaisummalla pelilläkin
Miinukset
– Viimeinen silaus maalipaikkojen luomisessa jäi puuttumaan
– Liikaa pallonmenetyksiä toisella puoliajalla
– Viitiksen loukkaantuminen jo ennen peliä
– Edelleen paljon tärkeitä poissaoloja ja vähän vaihtomiehiä