Maanantai 14.9.2009, Pallokenttä 6
Vesa – Kiffen/2 1-2; 28′ Eero (Purpu)
Kokoonpano: Jude; Tommi (7′ Mikko), Purpu, OP (67′ Tero), Toppis; Mikko K, Atte, Miikka (55′ Aleksi), Eelis (55′ Manne); Matti, Eero
Dejá vu
Vaikka paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa, ei miesylivoima selvästikään ole autuaaksi tekevä asia. Edellisessä pelissä tuli 1-2 takkiin PPJ:ltä, vaikka vastustaja joutui pelaamaan tunnin verran vajaalla. Eikä paremmin käynyt tälläkään kertaa, vaikka taas vastustajalle näytettiin punaista. Vasta toisella puoliajalla tosin, mutta kuitenkin.
Turpiin siis tuli, mikä taas kerran tuntuu uskomattomalta pelitapahtumia ajatellen. Peliä hallittiin selvästi, eikä vastustajalla ollut juuri yhtään tekopaikkoja lopun muutamaa vastahyökkäystä lukuun ottamatta. Siitä huolimatta kaksi kertaa soi omissa. Maalintekohan oli tietysti totutun hankalaa, jopa pilkulta.
Paikkoja kuitenkin oli jo heti alussa, mutta niin vain ne jätettiin käyttämättä. Eero sentään sai pallon verkkoon vastustajan maalivahdin suosiollisella avustuksella. Täydet pisteet silti Eerolle tilanteen loppuun asti pelaamisesta.
Kovin kauan ei johtoasemasta saatu kuitenkaan nauttia, vaikka peli edelleen olikin ihan hallinnassa. Pitkä pallo yllätti puolustuslinjan ja Juden torjumasta läpiajosta pallo kimposi sopivasti suoraan vastustajan jalkaan. Siitä olikin sitten aika helppo seitsemästä metristä laukoa pallo puolityhjään maaliin.
No, uskoa kuitenkin riitti edelleen, vaikka syöttöpeli ei ihan parhaassa vireessä ollutkaan. Vähän liian hätäisesti tunnuttiin pelaavan ja syötöt karkailivat. Nopea peli ja yhdenkosketuksen syötöt ovat tietenkin erinomainen asia, mutta ei niistä paljon ole hyötyä, jos eivät mene omille. Mieluummin vaikka yksi kosketus lisää, jos pallo sitten saadaan oikeaan osoitteeseen. Muutenkin pallon pitäminen oikeaan aikaan oikeassa paikassa tekee ihmeitä, kun vastustaja joutuu tulemaan prässäämään. Tämä yleensä avaa tilaa muualle. Jos pallo pelataan liian nopeasti takaisin samaan laitaan, jossa se on ollut, on vastustajalla prässi siellä jo valmiina, kun eivät ole ehtineet pois.
Toisellakin puoliajalla oli paikkoja, mutta eipä niistäkään syntynyt maalia. Pilkultakin päästiin yrittämään, kun molari kaatoi Eeron. Kaikki näytti hyvältä, kun vastustajan laituri hankki itselleen vielä tilanteesta toisen keltaisen. Aten laukaus oli kuitenkin onneton, eikä maalivahdilla ollut vaikeuksia torjua sitä. Siihen sitten kulma päälle. Ja kuten tiedetään, niin omat kulmapotkuthan aiheuttavat Vesalle yleensä ne suurimmat ongelmat. Niin tälläkin kertaa. Pallo pomppi kuudentoista rajalle, jossa se menetettiin. Vastustajan nopeat ulkomaalaisvahvistukset pääsivät vastahyökkäykseen, jonka päätteeksi löysähkö veto livahti etukulmasta sisään.
Loppu puskettiin päälle, mutta huippupaikat jäi luomatta ja maali(t) tulematta. Toinen perättäinen 1-2 tappio miesylivoimasta huolimatta sen sijaan tuli.
Ikävästi taas kerran loppukausi alkaa muistuttaa lehmän häntää. Kolmossija on kuitenkin edelleen haarukassa ja modernin ajan uusi piste-ennätyskin vielä saavutettavissa (vuonna 2002 35 pistettä), joten lopuissa kolmessa pelissä on panosta ja kelkka toivottavasti taas kääntyy. Vesa Töölöhän näytti jo mallia siitä, miten asetettu tavoite saavutetaan!
Plussat
+ Eeron tahtomaali
Miinukset
– tappio tuli, vaikka peli oli ihan hallinnassa
– maalipaikat hallinnasta huolimatta kortilla
– hukattu rankkari
– taas kerran loppukauden vapaapudotus uhkaa